Kesäkengät

 

Ostin viikko takaperin nettikirpputorilta kesäkengät. Ihka ensimmäistä kertaa hankin kenkäni käytettynä, tai no, en nyt ihan käytettynäkään. Käyttämättömiksi kesäpopoja mainostettiin, ja siltä ne kyllä vaikuttavatkin. Mutta kuitenkin, kirpputoriostos. Ovat niin mieleeni, juuri tällaisia kiilakorkoisia ja mustia olin etsiskellyt, ja sitten kun löysin näiden myynti-ilmoituksen, OIKEAA KOKOAKIN VIELÄ, niin minun oli pakko ostaa!
Kun kengät kotiin sain, niin todettava se oli. Täysin sopivat. Ainut ongelma näillä kävellessä ilmeni, että aika heppoinen on tuo pelkkä kuminauha kiinnitys takana, kengät alkoivat helposti lonksua, eikä vaikuttaneet pidemmän päälle kovin tukevilta kävellä. Joten niitähän täytyi tuunata..

 

Tuunausidea oli heti valmiina päässäni, nilkkaan tarvisi lisää tukea tuomaan remmin. Olisin halunnut remmeihin soljet, mutta koska niitä ei tähän hätään mistään kaapin kätköistä löytynyt, niin tyydyin tähän ratkaisuun. Solkia kun ei kuminauhan takia välttämättä edes olisi tarvinnut. Remmit tein jostakin kangaslaatikostani löytyneestä mustasta tukevasta puuvillakaistaleesta (Toisinaan tuntuu, ettei mitään kangastilkkuja kannattaisi hävittää, niitä aina silloin tällöin tarvitsee..!), ja paikoilleen ne ompelin käsin. Kovasti oli soviteltava, mikä on tarpeeksi tukeva, mutta tarpeeksi väljä, jotta jalan saa vielä kengän nilkkaosasta ujutettua läpi. Ja lopulta sopiva mitta löytyi.
Täytyy sanoa, että enää ei kengät lenksua, nyt niillä on hyvä kävellä pidempiäkin matkoja!

Hyvä ja edullinen ostos oli, 4 euron kengät + postimaksut, mutta alle 10 euron jäätiin. Uskon, että näitä tulee paljon pidettyä kesällä, ja varsinkin kesän tulevissa juhlissa.
Lisäksi rakastan kenkien vuorin ruusukuvioita 💖

Mustila Arboretum

 

Tällä kertaa keskityn kertoilemaan ja lähinnä esittelemään kuvia viimeisimmästä paikasta, jossa menneenä viikonloppuna tuli vierailtua. Kesäloman ensimmäinen retki tuli tehtyä Elimäen Mustilan Arboretumiin ihailemaan alppiruusuja ja muita puutarhan kauneuksia. Joskus pienenä muistan täällä käyneeni, mutta muistikuvat paikasta olivat hyvin hatarat, joten oli oikein mukava päästä uudestaan puutarhaa ihmettelemään. Mutta enpä osannut odottaa sellaista turistiryntäystä, minkä keskelle jouduimme! Puutarhan parkkipaikat olivat täynnä autoja, puutarhan kasvillisuutta oltiin tultu oikein ryntäyksellä ihailemaan!

 

Elimäellä sijaitseva Arboretum Mustila on Suomen vanhin ja suurin arboretum eli puulajipuisto. Vuodesta 1902 lähtien valtioneuvos A. F. Tigerstedtin perustamassa arboretumissa on koeviljelty koti- ja ulkomaisten puulajien kestäviä alkuperiä laajoissa tutkimusmetsiköissä ja ainutlaatuisessa metsäpuutarhassa. Mustila tunnetaan erityisesti eksoottisista havupuumetsiköistään sekä kesäkuussa kukkivista sadoista alppiruusuista ja atsaleoista.



 

Puisto oli täynnä pieniä polkuja, ja aina tuntui löytävän uusia paikkoja. Omasta mielestäni ihanimpia yksityiskohtia olivat aidon oloiset ja kokoiset keraamiset (?) eläinhahmot, joita tuli vastaan pitkin luontopolkua. Kaikkia niitä ei toisinaan meinannut edes havaita ympäristöstä.



 

Muurahainen oli aika karmiva noin isossa mittakaavassa, mutta uskalsin kuitenkin lähemmäs mennä kuvaamaan.. :D

 

Vierailu Mustilassa oli ihana, sää suosi auringon paisteella ja lämmöllä. Ainut haittapuoli retkessä olivat lukuisat hyttyset, jotka vaanivat varjoisimmissa paikoissa. Tosin, eräs retkikuntalainen ei tällaisia kiusankappaleita havainnut laisinkaan, verenimijät olivat ilmeisesti (taas) vain minun kimpussani.. 😶