Tällä kertaa keskityn kertoilemaan ja lähinnä esittelemään kuvia viimeisimmästä paikasta, jossa menneenä viikonloppuna tuli vierailtua. Kesäloman ensimmäinen retki tuli tehtyä Elimäen Mustilan Arboretumiin ihailemaan alppiruusuja ja muita puutarhan kauneuksia. Joskus pienenä muistan täällä käyneeni, mutta muistikuvat paikasta olivat hyvin hatarat, joten oli oikein mukava päästä uudestaan puutarhaa ihmettelemään. Mutta enpä osannut odottaa sellaista turistiryntäystä, minkä keskelle jouduimme! Puutarhan parkkipaikat olivat täynnä autoja, puutarhan kasvillisuutta oltiin tultu oikein ryntäyksellä ihailemaan!
Elimäellä sijaitseva Arboretum Mustila on Suomen vanhin ja suurin arboretum eli puulajipuisto. Vuodesta 1902 lähtien valtioneuvos A. F. Tigerstedtin perustamassa arboretumissa on koeviljelty koti- ja ulkomaisten puulajien kestäviä alkuperiä laajoissa tutkimusmetsiköissä ja ainutlaatuisessa metsäpuutarhassa. Mustila tunnetaan erityisesti eksoottisista havupuumetsiköistään sekä kesäkuussa kukkivista sadoista alppiruusuista ja atsaleoista.
Puisto oli täynnä pieniä polkuja, ja aina tuntui löytävän uusia paikkoja. Omasta mielestäni ihanimpia yksityiskohtia olivat aidon oloiset ja kokoiset keraamiset (?) eläinhahmot, joita tuli vastaan pitkin luontopolkua. Kaikkia niitä ei toisinaan meinannut edes havaita ympäristöstä.
Muurahainen oli aika karmiva noin isossa mittakaavassa, mutta uskalsin kuitenkin lähemmäs mennä kuvaamaan.. :D
Vierailu Mustilassa oli ihana, sää suosi auringon paisteella ja lämmöllä. Ainut haittapuoli retkessä olivat lukuisat hyttyset, jotka vaanivat varjoisimmissa paikoissa. Tosin, eräs retkikuntalainen ei tällaisia kiusankappaleita havainnut laisinkaan, verenimijät olivat ilmeisesti (taas) vain minun kimpussani.. 😶
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti