Hauskan hurjaa Halloweenia!

 

Monster High Draculaura - osa 5

Kuinkakohan monia Draculaura nukkeja sitä vielä keräilyharrastuksen varjolla tuleekaan omistamaan.. No, tässä esittelisin kuitenkin jälleen yhden, viidennen version hahmosta, joka hyllyilläni komeilee. :D Toisaalta, Draculaura on Monster Highin alkuperäishahmoja ja jo senkin vuoksi monessa mukana.

Tämä Draculaura kuuluu Monster Exchange - sarjaan, samaan johon Lorna sekä Marisolkin. Vaihto-oppilaana siis hänkin.

Kuten kaikilla muilla nukeilla, myös hänen pakolliset oheistavarat, vaiko selviytymispakkaus :D, ovat standi, harja, päivyri, sekä laukku.

Laukussa on todella söpö rusetti ja vaaleanpunaista, sekä takana olevaa mustaa tikkikangasta, vaikka muovinenhan tuo toki on. Muutenkin laukku on todella yksityiskohtainen mustine pitsireunuksineen.
Päivyristä en saa minkäänlaista informaatiota irti englannin kielen käännöksen puuttuessa, eikä sisäsivuilla kuviakaan ole, joten ihailkaamme etukantta.

Draculauralla on päällään ihastuttava kimono-tyylinen mekko, jossa kirsikankukka ja viuhkaprinttiä, hämähäkin seittiä unohtamatta. Rakastan Japanin kulttuuria, joten luultavasti pidän sen vuoksi asusta erityisen paljon.

Rusettiteema jatkuu laukun lisäksi myös hiuksissa keikkuvana suunnattoman suurena koristuksena, sekä kengissä. Rusetin lisäksi hänen hiuksiinsa on aseteltu oksa, josta roikkuu pienen pieniä lepakoita!

Meikki on tyylin mukaisesti hyvin vaaleanpunainen, pientä poskipääsydäntä unohtamatta. ^^



Monster High Amanita Nightshade

Nyt on hyvä hetki kirjoittamiselle, koska lunta tuiskuttaa vaakasuoraan, eikä ulkona viitsi olla. Hyi! Voiko nyt jo alkaa odottaa kesää..? :D Inhoan lunta ja pakkasta. Mutta itse asiaan...

Tuli tässä taannoin tehtyä läpimurto ja ostettua pitkään mielessäni kutkutellut kasvimonsteri, Amanita nimeltään. Hyvän tarjouksen löydettyäni, en voinut muuta kuin hankkia nuken!

 

Amanita Nightshade on 17-vuotias kasvihirviö, joka on syntynyt Jättipökkövehkan siemenestä.

 

Jättipökkövehka?? Enpä ole aikaisemmin kyseisestä kasvista kuullut, saati tavannut. Enkä olisi ihan heti Amanitaa osannut tällaiseen kasviin yhdistää.. :D

 

 

"Jättipökkövehka (Amorphophallus titanum) on vehkakasveihin kuuluva trooppinen ruohovartinen kasvilaji. Sen hajua on kuvattu yhdeksi kasvimaailman kamalimmista" Suora lainaus Wikipediasta.





 Niin kuin monen muunkin, niin myös Amanitan mukana tuli seisomatuki, harja, päiväkirja, laukku ja hiukan erilaisempana tavarana jonkinlainen kansio... Hänestä itsestään tietysti. Miten näillä nukeilla voi olla niin paljon oheistavaraa mukanaan. Mietin toisinaan. o.O Nekin vievät jo kokonaisen säilytyslaatikon verran tilaa.

 Päiväkirjasta ei saa hölkäsenpöläystä selvää, ainakaan tällainen saksaa, italiaa, espanjaa, portugalia.... osaamaton henkilö. Ihmettelen, mihin englannin käännös päiväkirjasta on jäänyt. O.o Päiväkirjassa, kuten myös pienessä kansiossa on kivat kuvat, eli jotakin iloa sentäs.

Sitten Amanitan asusta. Rakastan tuon mekon värejä ja hörselöitä! Kuten myös kenkiä, jotka ovat todella näyttävät kukkaköynnöksineen. Kovin ovat epäkäytännöllisen oloiset, olemattomien korkojen takia, mutta eipä niitä ole kävelyyn tarkoitettukaan. :D .....o.o
Mekossa on hirmuisesti yksityiskohtia, röyhelöitä, köynnöskuviota, pitsiä ja erilaisia leikkauksia. Nuken meikki on hyvin kasvipainotteinen, silmämeikkiin maalattujen lehtien ansiosta. Hiuksissa hänellä keikkuu hyvin kuolleen oloinen kukka, jota ei valitettavasti saa päässä pysymään ilman läpinäkyvää kumilenkkiä..

 

Lumista loppuviikkoa!

 

 

 

Syysretki Verlaan

Kirjoittelu on hieman taas ollut tauolla aiheiden vähyyden vuoksi ja toki myös omien kiireiden, sekä koneella oloajan vähyyden takia. Mutta tästä se taas lähtee, syksyn myötä uusien aiheiden (sekä nukkien) parissa!

Menneenä viikonloppuna sattui yksi aurinkoinen ilma kaiken sateen keskelle, ja vieläpä juuri sille päivälle, kun oltiin suunniteltu retkeä Kouvolan Verlaan. Kesälomilla oli jo tarkoitus tuolla käydä, mutta koska kesä oli kovin sateinen, ainakin niinä päivinä, kun paikkakunnalla olimme, niin reissu siirtyi syssympään ajankohtaan. Ja voi, mikä ruska puissa loistikaan!

 

Kovasti ihmettelimme tätä puuta, joka hehkui kaikkein keltaisimpana, että mikä se mahtaa olla lajiaan. En muista koskaan törmänneeni tällaiseen o.O Selvyyttä ei tullut edes googlesta etsien. Joka tapauksessa upea oli ilmestys ja paljon sitä tuli kuvailtua!





 

Kesäisin olevat pienet putiikit eivät olleet ainakaan tänä kyseisenä viikonloppuna avoinna, mikä oli harmi, mutten oikein usko niiden avaavan oviaan ollenkaan kuin vasta ensi kesänä. Että silloin uudestaan, jos niihin haluaa päästä!





Mikä on tämä??

 

 

Kiertelyn ja tutkiskelun päätteeksi menimme katselemaan infon mainostamia kalliomaalauksia, joita oli hyvin nihkeästi enää nähtävissä. Muutamia punaoransseja maaliläikkiä vesirajan tuntumassa, muuta selvää en saanut. :D Tulipahan siinä tihruilutasanteella samalla kuvailtua. Kotona kuvasaalista selaillessani ihastuin tähän yllä olevaan seesteiseen järvimaisemaan erityisesti. Siitä huokuu hyvin Verlan rauhoittuminen kesän jäljiltä ja hiukan myös tulevan talven odottelu.

 

Syksyiset viikonalut!