Monster High C.A. Cupid

Koko nimeltään Chariclo Arganthone Cupid, joka on Rakkauden jumala Erosin adoptiotytär. Tämän mitä parhaimman joululahjan sain avomieheltäni. Aina välillä tämän nuken perään olin jahkaillut, ja jahkailuksi se oli jäänyt, koska nukke on tällä hetkellä aika arvokas.. Kamalaa lahjan avaamisesta teki tämän keräilynuken tasolle kohonnut arvo, nuken paketti oli hiukan tohjoutunut, varmaankin vuosien säilömisen tuloksena, joten halusin sen mieluummin ilman pakettia laittaa esille. Kuitenkin kovasti haluaisin sille jonkin säilömisboksin sen ympärille turvaa tuomaan. Mutta mistä sellaisen saisi?!

Paketin pistin kuitenkin hyvään säilöön, kellarikomeroon. Jotenkin olin elänyt siinä uskossa, että Cupid olisi niin sanotusti omaa luokkaansa, ettei se siis kuuluisi mihinkään sarjaan, vaan se vaan olisi.. o.O Mutta pakkauksen takaosaa tarkastellessani havaitsin sen kuuluvan Draculaura´s sweet 1600 -sarjaan. Ja tottahan toki kiinnostuin muistakin sarjan nukeista! Poikanukkea ehkä lukuun ottamatta.. :D Clawdeenin sekä Draculauran muistan hämärästi noissa asuissa joskus nähneeni jossakin myynnissä.



Huomasin vasta nukkea kuvatessani, että tällähän EI OLE hiusharjaa ollenkaan mukanaan! Niin ennennäkemättömältä se minusta tuntuu, lukuisten nukkien ja heidän harjojensa jälkeen! Toisaalta, Cupidilla on hyvin muotoonsa tärkätty tukka, että ehkäpä hän ei sillä kapineella juuri mitään tekisi.. On muuten hienosti muotoillut hiukset, sydän yksityiskohtana on kaunis!

Laukku, seisomatuki, sekä pienimuotoinen esittelykortti hänen mukanaan tuli. Kokonaista päiväkirjaa ei tällä ollut, mutta "About me" -osio löytyi kuvakortin takaa.



Cubidolla on hyvin pitsinen asukokonaisuus, mekossa, hanskoissa, kuin sukissakin (tai ihossahan tuo kiinni on..) sitä esiintyy. Mekossa on kaunis silkkimäinen hohto ja helmassa hieno liukuväri, sekä printti. Omasta mielestäni ihana vaaleanpunainen-musta-valkoinen yhdistelmä! Kengät ovat myös näyttävät, hyvin epäkäytännölliset varmasti, mutta näyttävät.
Hänen kädessään olevan Amorin nuolen ja selässä olevien siipien paikoillaan pysyminen on hiukan kyseenalaista, mutta kunhan tuota ei hirveästi kääntele, niin eivätköhän ne hyvin kestä.

Vuosi 2017 alkaa lähestyä loppuaan, ihmeesti sitä taas odotetaan uutta vuotta saapuvaksi! Joten jos en enää tänä vuonna blogiin kirjoittele niin...

Oikein Hyvää Tulevaa Vuotta 2018!

 

 



Joulun odotusta

Otsake kertoo sen keskeisimmän, joulunodotus on kiihkeimmillään, samoin kuin kodin koristelu, sekä joululahjojen hankinnat. Itse en ole mikään himokoristelija, mutta hillitysti, mieluiten valkoisen, harmaan ja sittemmin jopa mustan yhdistelmillä. Musta käy, miksei jopa jouluun?

 

Mikä muu eläin symboloisi enemmän joulua kuin porot, joten se näkyy myös viimeisimmässä maalauksessani. Halusin tehdä jonkin pienen, jouluun sopivan taulun, joten maalasin akryyleillä taulun pohjaksi hiukan lankkumaisen tekstuurin (jota korostin ihan aluksi paksuilla gesso kerroksilla maalin alla) ja lopuksi muotoilin, internettiä apuna käyttäen, poron silhuetin. Pieni maalaus, noin 30 x 25 cm kokoinen.



 Tässä taannoin ihan sattumalta Prismassa käydessä silmäkulmassani vilahti valkoisten ja MUSTIEN olkipukkien kasauma. Musta oli pakko ottaa kauppakärryn täytteeksi! Pienemmän hintakaan ei paljon päätä huimannut, alle neljä euroa.



 Ei liity jouluun mitenkään, mutta kun harmaa-valkoisesta aloin puhumaan niin tässä on yksi viimeisimpiä tuunaukseni tuloksia. Valkoiseen keinutuoliin harmaat pehmusteet. Vanha nojatuolimme alkoi sanoa itseään irti päällystyksen osalta, eikä taitoni sen kunnostamiseen riittänyt, joten saimme avomieheni vanhemmilta "ylimääräisen" keinutuolin tyhjän paikan täyttämään. Mutta pehmusteethan se tarvitsi. Näppäränä naisena kierrätin nojatuolin vaahtomuoveja ja täytevanuja ja kasasin niistä kokonaan uuden kokonaisuuden! Vielä sattui olemaan vanhaa harmaata päiväpeittokangasta jäljellä, joten päällysteistä tuli täysin ilmaiset. Ulkonäköönkin olen tosi tyytyväinen! Positiivisesti yllättynyt, että verhoilu onnistui, päällystämistä olen harvemmin harrastanut. :D

 Poroteemalla ja kierrättämisellä jatketaan. Porotyynyn kierrätin vanhasta villapaidasta, josta siis hihat ja kauluksen pätkin pois. Täytin vanulla ja somistukseksi virkkasin erillisenä poron silhuetin, jonka lopuksi neulalla ja langalla tyynyyn kiinnitin. En ole ikinä virkannut mikään noin pikkutarkkaa ja haastavaa, ja nyt tarkoitan varsinkin noita sarvia! Netistä googlailtuani löysin useampiakin ristipisto-ohjeita, joita sitten sovelsin virkkaukseen sopivaksi.
Sydäntyyny on jo aikoja sitten uusiksi päällystetty. Tulee siitäkin aika jouluinen fiilis!

Parisen vuotta palvelleet hamahiutaleet ovat hyvissä ajoin ennen joulukuuta jo ripustettu ikkunaa somistamaan. Pienimpään olen aiemmin blogissa ohjeistusta ja kuvia laittanutkin, löytyy täältä.



 

Lumista joulunodotusta!

 

 

 

Legendaariset Pokemonit

 

Mahdollista en koskaan uskonut sen olevan, kun Pokemon Go:n legendaariraidit alkoivat, mutta viimeisimmän eli Raikoun jälkeen se todellakin on totta. Pokedexissäni komeilee kaikki tähän mennessä julkaistut legendaarit, Articuno, Moltres, Zapdos, Lugia (x2), Entei (x2), Suicune, Raikou (x3) ja mikä ihmeellisintä, Mewtwo, johon voi saada ainoastaan kutsun, jos on sattunut aiemmin tekemään raidin sillä gymillä, johon tämä harvinaisuus on tulossa. Hämmentäväähän ansaitussa Ex raid passissa on se, että en todellakaan ole raidaamisesta koko sen historian aikana ollut kiinnostunut, sattunut vaan oikeaan aikaan oikeaan paikkaan tekemään raidin, kun se sattui matkan varrella olemaan. :D

 

Hämmentynyt, mutta hyvin ylpeä kokoelmastani!

 

Lumista sunnuntaita!

 

 



 

Hauskan hurjaa Halloweenia!

 

Monster High Draculaura - osa 5

Kuinkakohan monia Draculaura nukkeja sitä vielä keräilyharrastuksen varjolla tuleekaan omistamaan.. No, tässä esittelisin kuitenkin jälleen yhden, viidennen version hahmosta, joka hyllyilläni komeilee. :D Toisaalta, Draculaura on Monster Highin alkuperäishahmoja ja jo senkin vuoksi monessa mukana.

Tämä Draculaura kuuluu Monster Exchange - sarjaan, samaan johon Lorna sekä Marisolkin. Vaihto-oppilaana siis hänkin.

Kuten kaikilla muilla nukeilla, myös hänen pakolliset oheistavarat, vaiko selviytymispakkaus :D, ovat standi, harja, päivyri, sekä laukku.

Laukussa on todella söpö rusetti ja vaaleanpunaista, sekä takana olevaa mustaa tikkikangasta, vaikka muovinenhan tuo toki on. Muutenkin laukku on todella yksityiskohtainen mustine pitsireunuksineen.
Päivyristä en saa minkäänlaista informaatiota irti englannin kielen käännöksen puuttuessa, eikä sisäsivuilla kuviakaan ole, joten ihailkaamme etukantta.

Draculauralla on päällään ihastuttava kimono-tyylinen mekko, jossa kirsikankukka ja viuhkaprinttiä, hämähäkin seittiä unohtamatta. Rakastan Japanin kulttuuria, joten luultavasti pidän sen vuoksi asusta erityisen paljon.

Rusettiteema jatkuu laukun lisäksi myös hiuksissa keikkuvana suunnattoman suurena koristuksena, sekä kengissä. Rusetin lisäksi hänen hiuksiinsa on aseteltu oksa, josta roikkuu pienen pieniä lepakoita!

Meikki on tyylin mukaisesti hyvin vaaleanpunainen, pientä poskipääsydäntä unohtamatta. ^^



Monster High Amanita Nightshade

Nyt on hyvä hetki kirjoittamiselle, koska lunta tuiskuttaa vaakasuoraan, eikä ulkona viitsi olla. Hyi! Voiko nyt jo alkaa odottaa kesää..? :D Inhoan lunta ja pakkasta. Mutta itse asiaan...

Tuli tässä taannoin tehtyä läpimurto ja ostettua pitkään mielessäni kutkutellut kasvimonsteri, Amanita nimeltään. Hyvän tarjouksen löydettyäni, en voinut muuta kuin hankkia nuken!

 

Amanita Nightshade on 17-vuotias kasvihirviö, joka on syntynyt Jättipökkövehkan siemenestä.

 

Jättipökkövehka?? Enpä ole aikaisemmin kyseisestä kasvista kuullut, saati tavannut. Enkä olisi ihan heti Amanitaa osannut tällaiseen kasviin yhdistää.. :D

 

 

"Jättipökkövehka (Amorphophallus titanum) on vehkakasveihin kuuluva trooppinen ruohovartinen kasvilaji. Sen hajua on kuvattu yhdeksi kasvimaailman kamalimmista" Suora lainaus Wikipediasta.





 Niin kuin monen muunkin, niin myös Amanitan mukana tuli seisomatuki, harja, päiväkirja, laukku ja hiukan erilaisempana tavarana jonkinlainen kansio... Hänestä itsestään tietysti. Miten näillä nukeilla voi olla niin paljon oheistavaraa mukanaan. Mietin toisinaan. o.O Nekin vievät jo kokonaisen säilytyslaatikon verran tilaa.

 Päiväkirjasta ei saa hölkäsenpöläystä selvää, ainakaan tällainen saksaa, italiaa, espanjaa, portugalia.... osaamaton henkilö. Ihmettelen, mihin englannin käännös päiväkirjasta on jäänyt. O.o Päiväkirjassa, kuten myös pienessä kansiossa on kivat kuvat, eli jotakin iloa sentäs.

Sitten Amanitan asusta. Rakastan tuon mekon värejä ja hörselöitä! Kuten myös kenkiä, jotka ovat todella näyttävät kukkaköynnöksineen. Kovin ovat epäkäytännöllisen oloiset, olemattomien korkojen takia, mutta eipä niitä ole kävelyyn tarkoitettukaan. :D .....o.o
Mekossa on hirmuisesti yksityiskohtia, röyhelöitä, köynnöskuviota, pitsiä ja erilaisia leikkauksia. Nuken meikki on hyvin kasvipainotteinen, silmämeikkiin maalattujen lehtien ansiosta. Hiuksissa hänellä keikkuu hyvin kuolleen oloinen kukka, jota ei valitettavasti saa päässä pysymään ilman läpinäkyvää kumilenkkiä..

 

Lumista loppuviikkoa!

 

 

 

Syysretki Verlaan

Kirjoittelu on hieman taas ollut tauolla aiheiden vähyyden vuoksi ja toki myös omien kiireiden, sekä koneella oloajan vähyyden takia. Mutta tästä se taas lähtee, syksyn myötä uusien aiheiden (sekä nukkien) parissa!

Menneenä viikonloppuna sattui yksi aurinkoinen ilma kaiken sateen keskelle, ja vieläpä juuri sille päivälle, kun oltiin suunniteltu retkeä Kouvolan Verlaan. Kesälomilla oli jo tarkoitus tuolla käydä, mutta koska kesä oli kovin sateinen, ainakin niinä päivinä, kun paikkakunnalla olimme, niin reissu siirtyi syssympään ajankohtaan. Ja voi, mikä ruska puissa loistikaan!

 

Kovasti ihmettelimme tätä puuta, joka hehkui kaikkein keltaisimpana, että mikä se mahtaa olla lajiaan. En muista koskaan törmänneeni tällaiseen o.O Selvyyttä ei tullut edes googlesta etsien. Joka tapauksessa upea oli ilmestys ja paljon sitä tuli kuvailtua!





 

Kesäisin olevat pienet putiikit eivät olleet ainakaan tänä kyseisenä viikonloppuna avoinna, mikä oli harmi, mutten oikein usko niiden avaavan oviaan ollenkaan kuin vasta ensi kesänä. Että silloin uudestaan, jos niihin haluaa päästä!





Mikä on tämä??

 

 

Kiertelyn ja tutkiskelun päätteeksi menimme katselemaan infon mainostamia kalliomaalauksia, joita oli hyvin nihkeästi enää nähtävissä. Muutamia punaoransseja maaliläikkiä vesirajan tuntumassa, muuta selvää en saanut. :D Tulipahan siinä tihruilutasanteella samalla kuvailtua. Kotona kuvasaalista selaillessani ihastuin tähän yllä olevaan seesteiseen järvimaisemaan erityisesti. Siitä huokuu hyvin Verlan rauhoittuminen kesän jäljiltä ja hiukan myös tulevan talven odottelu.

 

Syksyiset viikonalut!